Keittiömestari Jaakko Seppä

Street foodin määritelmä voisi olla annos, joka valmistetaan tai kootaan varta vasten ja nopeasti asiakkaalle ja joka syödään välittömästi. Asiakkaalle luodaan mielikuva, että hänet ja vain hänet huomioidaan yksilönä.

Street food tai tuttavallisesti katuruoka on istahtanut suomalaiseen ruokakulttuuriin toivottavasti jäädäkseen. Ravintoloiden ja nakkikioskien tarjoaman ruoan väliselle alueelle on tarvetta: kenties jotain muutakin kuin pitsaa ja kebabia, niistä mitään pois ottamatta. Yhtä aikaa maukkaalle, helposti saavutettavalle ja edulliselle ruoalle on kysyntää. Siitä todisteena vaikkapa Helsingin kaupungin järjestämän, juuri meneillään olevan, Streat Helsinki Eats -festivaalin valtaisa suosio. Katuruoka on helposti lähestyttävää.

Niinkin laajaa käsitettä kuin katuruoka on vaikeaa määritellä, se kun voi raaka-aineiltaan tai valmistustavoiltaan olla melkein mitä tahansa. Se on myös kylmää tai kuumaa tai sekoitus molemmista, pieni maistelupala tai suuri nälänkarkoittaja. Määritelmä voisi olla annos, joka valmistetaan tai kootaan varta vasten ja nopeasti asiakkaalle ja joka syödään välittömästi. Juuri tässä mielestäni kiteytyy katuruoan ajatus ja viehätys. Annos syntyy konkreettisesti tilaajan silmien alla ja sen saa syödäkseen välittömästi. Ruoan maut ja rakenteet ovat juuri sen hetken hyviä ja parhaimmillaan. Asiakkaalle luodaan mielikuva, että hänet ja vain hänet huomioidaan yksilönä. Valloittavaa.

leipä ja sen sukulaiset ovat olennainen osa katuruokaa

Ruuan helppous tiivistyy myös siihen, että aterian komponentit usein kootaan yhteen pakkaukseen. Leipätalon edustajaa ilahduttaa, että aterian kuori on leipä, tai joku sen sukulainen: focaccia, ciabatta, rieskat, pita -leipä, letut, blinit, krepit, vehnä- tai maissitortillat, pannukakku ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tärkkelys on olennainen osa katuruoan ravintoympyrää ja leipä tai sämpylä on sitä kätevimmillään, leipä halki, täytteet väliin ja asiakkaalla hyvä mieli.

Leipään pakattu ateria voi asettaa leivän myös epäkiitolliseen asemaan. Hyvää leipää pidetään tällaisessa ateriassa itsestään selvyytenä, eikä sitä juuri nosteta esille. Mitätön leipä taas pannaan merkille, kerrotaan tutuille ja jaetaan tuhansien kanssa sosiaalisessa mediassa. Haluan kuitenkin ajatella, että leivän laadulla voi erottua muista ja rakentaa vankka kivijalka annokselle. Olen asioinut eräässä pitseriassa Helsingin Vaasankadulla 90-luvun lopulta asti ja syönyt siellä innokkaasti pita -leipä- kebabeja. Muuten tavanomaisen hyvä kebab erottuu pita -leivällään, joka paistetaan pitsataikinasta sitä mukaan kun sitä tilataan. Vastapaistetun leivän kanssa on vaikea mennä harhaan.

vaikutteet katuruokaan tulevat ympäri maailman

Katuruoka on Suomessa nuorta, kun esimerkiksi Kauko-Idässä katukeittiöt ovat ruokkineet suuria ihmisjoukkoja vuosisatoja. Kokemuksen puutteen takia trendiä seurataan Suomessa tunnollisesti mallia suuresta maailmasta ottaen. Vaikutteet ja raaka-aineet haetaan tai tuodaan maailmalla meneillään olevasta trendistä. Vaikutteita tuodaan Amerikoista, Kauko- ja Lähi-Idästä ja Välimeren ympäriltä. Meille tulevat tutuiksi vaikkapa erilaiset mausteet tai maustekastikkeet kuten chipotle, sriracha ja ras el hanout. Joitain valmistustapoja taas olemme keksineet uudelleen. Ylikypsää sianlihaa on valmistettu suomalaisissa leivinuuneissa iät ajat, mutta kun sen repii säikeiksi ja kutsuu sitä pulled porkiksi, siitä tulee uusi ja trendikäs raaka-aine.

Fastfood & Cafe -messut Helsingin Messukeskuksessa pari viikkoa sitten tarjosivat mahdollisuuden katsastaa mitä täkäläiseen katuruokaan kuuluu. Yleisvaikutelmana voi sanoa, että konseptin mahdollisuuksiin uskotaan ja että tarjonta on laajaa. Esillelaittajat tuntuivat myös olevan tyytyväisiä messuilla syntyneisiin kontakteihin, eikä syyttä: hyvä kokonaisuus vaatii muutakin kuin oman eriytyneen tuotteen. Yhteistyöllä muiden alan toimijoiden kanssa syntyy parempi lopputulos, kuin yksin pakertamalla.

omat ruokakulttuuriaarteemme  street foodin seuraavaan aaltoon

Vähin erin aika lienee kypsä alkaa tuottaa Suomessakin jotain omalähtöistä katuruokaa. Aterian runko voisi olla kotolähtöinen ja tarvittaessa annoksissa voisi käyttää uusia ja tuoreita raikastuksia maailmalta lisäkkeinä tai mausteina. Esimerkiksi vaikkapa karjalanpaistilla täytetty leipä, jossa tuodaan klassikkoruoka tuoreella tavalla esille. Entä miltä kuulostaisi piirakkabaari, jossa saisi karjalanpiirakoita, sultsinoita, keitinpiirakoita ja sulhaspiirakoita sellaisenaan tai uusilla täytevaihtoehdoilla? Itäsuomalainen piirakkakulttuuri voi sellaisenaan hyvin, mutta sen mahdollisuuksia osana katu- tai miksei myös pikaruokaa vielä odotellaan.

Mielestäni katuruoan suurin ansio on, että se on tehnyt muodikasta yksinkertaisesta ja helposti toteutettavasta ruoasta. Mitä yksinkertaisempi tapa valmistaa ruokaa, sitä tärkeämpi raaka-aineen laatu, jolloin kiinnitetään huomio juuri oikeaan asiaan. Keskinkertaisesta raaka-aineesta kun ei saa kuin keskinkertaisen lopputuloksen.

 

Tilaa keittiömestarimme kuukaudenkirje:
RSS